Koko Suomen tasapainoinen kehittäminen

Ylä-Savossa on jo vuosien ajan puitu valtion työpaikkojen kohtaloa, jotka ovat siirtyneet vuosikymmenten saatossa aina vain kauemmaksi. Ensin valtion palvelut katosivat maaseutupitäjistä, nyt tapetilla ovat olleet seutukaupungit.

Menneinä vuosina toimipaikkaverkoston lakkauttamisia ja palvelupisteiden keskittämisiä on perusteltu uusilla sähköillä palveluilla. Kuitenkaan tämän rinnalla ei ole oivallettu tai haluttu huomata sitä, että sähköiset palvelut ovat avanneet uusia mahdollisuuksia työn tekemiseen. Tämä pitäisi tunnistaa myös valtionhallinnossa, sillä nykypäivänä valtiohallinnon töitä ja tehtäviä voitaisiin hoitaa mistä vain.

Vuosien saatossa olen monta kertaa ihmetellyt, miksi nykyisin esimerkiksi maakuntien keskuskaupungit eivät muutamien ministeriöiden silmissä ole enää kelvollisia hoitamaan koko valtakuntaa palvelevia tehtäviä. Suhtautuminen seutukaupunkeihin on ollut vieläkin tylympi. Kyse on asenteista, joihin on saatava muutos. Tämä on oivallettu esimerkiksi Ruotsissa, jossa valtion palveluja ja työpaikkoja on hajautettu eri puolille maata.

Meidän itäsuomalaisten on ryhdistäydyttävä ja tehtävä tiiviimpää yhteistyötä. Tulevaisuudessa ei voi olla niin, että käytännössä yksittäinen ministeri tai ministeriöt käyttävät valtaansa määrittää, minne esimerkiksi valtion työpaikkoja ja virastoja perustetaan tai mistä niitä lakkautetaan.

Tulevaisuudessa päätökset on tuotava koko maan hallituksen ratkaistaviksi. Kyse on ihmisten palveluista, maan tasapainoisesta kehittämisestä.

Tätä me haluamme. Viime kesänä julkaistiin kysely, jonka mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Meiltä maakunnista löytyy kaikki ratkaisun avaimet työllisyyden vahvistamiseen sekä ilmastonmuutoksen taklaamiseen peltojen ja metsien myötä.

Tällä vaalikaudella Suomi on saatu myönteiselle uralle kovalla työllä. Tulevina vuosina onkin varmistettava, että kaikki ihmiset ja alueet hyötyvät Suomen talouden menestyksestä. Suomen työllisyysaste on nostettava 75% tulevalla vaalikaudella, samalle tasolle kuin muissakin Pohjoismaissa. Näin varmistamme huolenpidon vauvasta vaariin ja pystymme tekemään parannuksia perusturvaan. Vahva työllisyysaste takaa myös sen, ettemme ole jatkuvien leikkausten tai veronkorotusten polulla.

Jotta pystymme varmistamaan myönteisen kehityksen, maaseutua ja maakuntia ei tule museoida. Olemme kuulleet puheenvuoroja, joissa on esitetty esimerkiksi haittaveroa maidolle ja lihalle. Pidän näitä puheita vastuuttomina ja irrallisina arjen todellisuudesta. Minusta keskeistä on etsiä ratkaisuja, kuinka edistämme suomalaisen ruuan käyttöä kotimaassa ja pystymme avaamaan uusia markkinoita maailman puhtaimmalle ruualle. Olen sitä mieltä, että suomalainen ruoka on huoltovarmuutta ja samalla ilmastoteko.

Nyt on tärkeää, että tulevassa eduskunnassa on tolokun ihmisiä, jotka puolustavat maaseutua ja maakuntia. Asumisen ja elämisen edellytykset on turvattava kautta maan.

Juha-Pekka Rusanen
Kirjoittaja on Keskustan eduskuntavaaliehdokas Lapinlahdelta

Kirjoitus julkaistu Töllöttimessä 21.3.2019

Sote- ja maakuntauudistus tarvitaan

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä jätti hallituksensa eroilmoituksen tasavallan presidentille. Sipilä teki ryhdikkään ratkaisun pyytäessään hallitukselleen eron. Hän on korostanut tulos tai ulos – periaatetta.

Soteuudistus jumittui perustuslain näkökulmasta valinnanvapauteen. Aikataulu petti. Ilman valinnanvapautta uudistus olisi saatu maaliin jo aikoja sitten. Uudistus olisi pitänyt vaiheistaa. Tämä oli kuitenkin hallituskumppani Kokoomukselle kynnyskysymys uudistuksen eteenpäinviemiseen. Lisäksi oppositio kävi kovaa viivytystaistelua. Toivon, että tulevalla vaalikaudella asioiden käsittelyn pelisääntöjä uudistetaan ja niistä käydään rakentava keskustelu eduskunnassa. Politiikassa tarvitaan enemmän yhteistyön henkeä ja ratkaisuja.

Kunta- ja maakuntapäättäjänä olen kuitenkin todella harmissani siitä, että uudistusta ei saatu vietyä maaliin tälläkään vaalikaudella. Esimerkiksi Pohjois-Savossa maakunnallinen valmistelu on edennyt maan kärkivauhtia ja kunnat ovat olleet sitoutuneita uudistuksen tekemiseen.

Toivon kuitenkin, että kaikki se työ, jota uudistuksen eteen Pohjois-Savossa ja koko Suomessa on tehty, ei valuisi hukkaan. Olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuolto pitää rakentaa tulevalla vaalikaudella kahdeksantoista maakunnan pohjalle. Tämä parantaisi lääkärille pääsyä ja kansanvaltaa koko maassa.

Tavoitteena on oltava, että turvaamme ihmisille yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkialla maassa ja vahvistamme mm. ennaltaehkäisevää työtä sekä perusterveydenhuoltoa.

On muistettava, että nykyisiin sairaanhoitopiirialueisiin perustuvat maakunnat on jo todettu toteuttamiskelpoisiksi ja perustuslain mukaisiksi. Ongelmaksi nyt muodostui ajan loppuminen eduskuntakäsittelyssä. Tulevan eduskunnan on vietävä uudistusta eteenpäin kotikunta-maakuntamallin pohjalta.

Juha-Pekka Rusanen
Pohjois-Savon liiton maakuntahallituksen jäsen
Kansanedustajaehdokas (kesk.)
Lapinlahti

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 12.3.2019

Kenttäpostia 27.2.2019

Kenttäpostia 27.2.2019

Eduskuntavaaleihin on aikaa reilu kuusi viikkoa. Käymieni keskustelujen perusteella näissä vaaleissa ratkaistaan, nähdäänkö koko Suomi mahdollisuutena, halutaanko hyödyntää koko Suomen voimavarat. Nyt ei ole vastakkainasettelun, vaan yhdessä tekemisen aika.

Suomi on saatu myönteiselle uralle kovalla työllä. Tulevina vuosina onkin varmistettava, että kaikki ihmiset ja alueet hyötyvät Suomen talouden menestyksestä. Suomen työllisyysaste on nostettava 75% tulevalla vaalikaudella, samalle tasolle kuin muissakin Pohjoismaissa. Näin varmistamme huolenpidon vauvasta vaariin ja pystymme tekemään parannuksia perusturvaan.

Jotta pystymme varmistamaan myönteisen kehityksen, maaseutua ja maakuntia ei tule museoida. Olemme kuulleet puheenvuoroja, joissa on esitetty esimerkiksi haittaveroa maidolle ja lihalle. Pidän näitä puheita vastuuttomina ja irrallisina arjen todellisuudesta. Minusta keskeistä on etsiä ratkaisuja, kuinka edistämme suomalaisen ruuan käyttöä kotimaassa ja pystymme avaamaan uusia markkinoita maailman puhtaimmalle ruualle. Olen sitä mieltä, että suomalainen ruoka on huoltovarmuutta ja samalla ilmastoteko.

On selvää, että metsien käytöstä tullaan käymään näissä vaaleissa myös kovaa vääntöä. Meillä on mahdollisuus nostaa hakkuumääriä kestävällä tavalla. Samalla luomme työtä ja toimeentuloa sekä olemme keskeisellä tavalla mukana ilmastotalkoissa. Nyt on tärkeää, että tulevassa eduskunnassa on tolokun ihmisiä, jotka puolustavat maaseutua ja maakuntia. Asumisen ja elämisen edellytykset on turvattava kautta maan. Kevään vaaleissa metsämaan kiinteistöverolle on sanottava jyrkkä ei.

Puolueiden ja ehdokkaiden välillä on oikeasti eroja. Viime viikkojen aikana käyty autokeskustelu osoittaa myös tämän. Ihmisillä on herännyt aito huoli avauksista, joissa on esitetty tuntuvia korotuksia autoilun verotukseen tai jopa polttomoottoriautojen kieltoa ilmastosyihin vedoten.

Ilmastotalkoissa Suomen on tehtävä oma osansa. Kokonaisuus on kuitenkin otettava huomioon. Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Oman auton käyttö on välttämättömyys maakunnissa ja maaseudulla. Olen sitä mieltä, että tässäkin keskustelussa käytännönläheiselle otteelle on tarvetta. Biopolttoaineet tulevat olemaan merkittävä roolissa, kun pohdimme tulevaisuuden liikennettä. Näitä Suomessa onkin kehitetty, mutta tätä työtä on jatkettava.

JP televisioon? Vaalikampanjani tukiyhdistyksen vetäjät ovat käynnistäneet haastekampanjan, jonka tavoitteena on hankkia tuhti televisiomainospaketti vaalien viimeisille viikoille. Kampanjakeräys on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle, kiitos kaikille lahjoittaneille tuesta! Tällä keräysvauhdilla saamme vahvan ja näkyvän mainoskampanjan kahdelle viimeiselle viikolle. Yksittäiset lahjoitussummat ovat vaihdelleet 5€ – 500€ välillä. Voit halutessasi tukea hanketta pankkisiirrolla. Kiitos tuestasi!

Saaja: Ääni Itä-Suomesta – Arjen turvaksi ry.
Tilinumero: FI86 4786 0010 1868 90
Käytä maksaessasi viitenumeroa 17019

Tulen kiertämään seuraavien viikkojen aikana ahkerasti eri puolilla vaalipiiriä. Jään parin viikon päästä töistäni vaalilomalle, joten kiertämisen tahti tulee olemaan nousujohteinen. Kalenterin ja tapahtumat löydät linkin kautta.

https://www.juhapekkarusanen.fi/tavataan/

Nähdään!

Ystävällisin terveisin,
Juha-Pekka Rusanen

Tolokkua autokeskusteluun

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Oman auton käyttö on välttämättömyys maakunnissa ja maaseudulla.

Ihmisillä on herännyt aito huoli avauksista ja puheenvuoroista, joissa on esitetty tuntuvia korotuksia autoilun verotukseen tai jopa polttomoottoriautojen kieltoa ilmastosyihin vedoten.
Ilmastotalkoissa Suomen on tehtävä oma osansa. Samalla on kuitenkin muistettava, että asumisen ja elämisen edellytykset on turvattava kautta maan. Kokonaisuus on otettava huomioon.

Autokeskustelu on lähtenyt meillä laukalle. Olen sitä mieltä, että autoiluun ei tule asettaa kieltoja tai rajoituksia. Ehdotukset esimerkiksi tuntuvista polttoaineverojen korotuksista ovat kaukana ihmisten arjesta ja todellisuudesta.

On myös muistettava, että Suomi on ollut viime vuosina yksi nopeimmista päästöjen vähentäjistä koko Euroopassa. Olemme lisänneet esimerkiksi erilaisten biopohjaisten polttoaineiden käyttöä enemmän kuin muut maat.

Olen sitä mieltä, että sähkö- ja polttomoottoriautojen vastakkainasettelussa ei ole mitään järkeä. Sähköautojen määrä lisääntyy tulevina vuosina autonvalmistajien lisätessä niiden tuotantoa. Tätä ennen pitää kuitenkin ratkaista monia käytännön ongelmia, joista sähköntuotannon lisääminen ei ole kaikkein vähäisin.

Jos polttomoottoriautot kiellettäisiin kerralla, vaatisi tämä nykyisen sähköntuotannon lisäämistä tuntuvasti. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista ja realistista nopealla aikataululla. Minusta tuntuu siltä, että polttomoottoriautojen kieltoa vaativat samat henkilöt, jotka vastustavat myös kotimaisten uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämistä. Onko heidän vastauksensa ulkomailta rahdattava hiilivoima? Tätä sopii kysyä vaalikentillä.

Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Koska uusiutuviin energianlähteisiin pohjautuvat polttoaineet sopivat myös nykyiseen autokalustoon, ovat ne ylivoimaisia päästöjen vähentämisessä. Tällöin ihmisillä ei tule myöskään pakottavaa tarvetta vaihtaa autoaan ennen kuin sille on aitoa tarvetta.

Lähivuosina onkin panostettava siihen, että perinteisen öljyn sekaan lisätään entistä enemmän biopohjaista polttoainetta. Samalla voidaan tukea sähköautokannan vakaata kasvua ja valmistautua siihen esimerkiksi energiantuotannon ratkaisujen osalta.

Akuutein polttoaineisiin liittyvä ratkaisu on tehtävä dieselin verotuksellisesta kohtelusta. Dieselpolttoaineen verotus on saatava nykyistä oikeudenmukaisemmaksi.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 19.2.2019

Hoitajamitoitus kuntoon

Viime viikkojen aikana on keskusteltu vanhustenhoidosta ja sen tilasta Suomessa.

Paljastuneet epäkohdat ovat vakavia – ja kaikin puolin kestämättömiä. Niille pitää saada loppu.

Nyt ei ole kuitenkaan politikoinnin aika, vaan nyt pitää etsiä yhteisiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Kaikilla puolueilla on peiliin katsomisen paikka. Vanhustenhoidon ongelmat ovat syntyneet useiden vuosien ja vaalikausien kuluessa.

Päätöksenteon lähtökohtana on oltava, että jokainen ikäihminen Suomessa saa inhimillisen ja laadukkaan hoivan, asuipa hän sitten hoivakodissa tai kotonaan.

Monia toimia tarvitaan. Esimerkiksi hoitajamitoitus pitää laittaa kuntoon. Olen sitä mieltä, että hoitajamitoitus tulee nostaa nykyisestä 0,5 :stä 0,7 hoitajaan ja muutetaan suosituksesta pakolliseksi. Tämä päätös tukee myös raskasta työtä tekevän hoitohenkilöstön jaksamista.

Lisäksi sote on soudettava vihdoin ja viimein maaliin. Maakunnissa on tehty hartiavoimin töitä uudistuksen eteen. Nyt hanskat eivät saa tippua.

Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee vanhusasiavaltuutetun rakentamaan yhä vanhusmyönteisempää yhteiskuntaa.

Ikäihmisiä pitää kuulla heitä koskevissa asioissa ja kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Tässä tilanteessa pitää ottaa kaikki keinot käyttöön inhimillisen ikääntymisen puolesta. Nyt tarvitaan ratkaisuja ja päätöksiä.

 

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 15.2.2019

Nopea itärata on yhteinen asia

Itä-Suomen saavutettavuuden parantaminen edellyttää vahvaa yhteistyötä tulevina vuosina yli puolue- ja maakuntarajojen, ettemme jää pussin perälle. Esimerkiksi junaliikenneyhteyksien kehittämisessä tulevien kansanedustajien on vedettävä yhtä köyttä.

Tällä hetkellä junamatka Kuopiosta Helsinkiin on nopeimmillaan noin neljä tuntia ja Joensuusta Helsinkiin noin neljä tuntia ja vartin, kun Seinäjoelta Helsinkiin pääsee parhaimmillaan reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa.

Itä-Suomen maakunnat ovatkin ajamassa nopeaa itärataa Porvoon ja Kouvolan kautta. Rakentamalla yksi lyhyempi uusi nopea itärata saavutetaan kaksi tärkeää päämäärää yhdellä kertaa, sillä Savon ja Karjalan ratojen junayhteys Helsinkiin nopeutuisi tuntuvasti.

Tällä hetkellä Suomessa on valmisteilla useita suuria rahoituksesta kilpailevia ratahankkeita. Valtioneuvosto julkisti helmikuun alussa uusimmat suunnitelmansa valtakunnallisesti merkittävimpien ratainvestointien rahoittamiseksi. Itärata on esityksessä huomioitu, mutta sen osalta valmius ei ole vielä yhtä korkealla kuin muilla ratahankkeilla.

Itä-Suomen onkin välttämätöntä yhdistää poliittiset voimansa rautatieyhteyksiensä kehittämisessä. Itäradan saaminen näiden hankkeiden rinnalle vaatii kovaa ja sitkeää työtä!

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogissa 10.2.2019

Suomalaiseen aluepolitiikkaan tarvitaan uutta ajattelua

SDP:n kansanedustajat Riitta Myller ja Merja Mäkisalo-Ropponen yrittävät luoda mielipidekirjoituksessaan (IS 30.1.2019) sellaisen mielikuvan, että me keskustalaiset vähät välitämme alueista ja ilmastopolitiikasta.

On valitettavaa, että näinkin kokeneet kansanedustajat lähtevät mielikuvapolitikoinnin tielle. Nyt tarvitsemme ratkaisuja, joilla yhdessä taklaamme ilmastonmuutosta ja samalla huolehdimme kotiseutumme elinvoimasta. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan yhteistyöllä.

Koko Suomen voimavarat on hyödynnettävä kestävällä tavalla. Meiltä löytyy kaikki ratkaisun avaimet hiilinielujen kasvattamiseen, mutta tämä ei onnistu museoimalla maaseutua ja maakuntia. Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaankin, kuinka luonnonvaroja tulevaisuudessa voidaan hyödyntää. Suomi nousee koko voimallaan.

On muistettava, että Suomessa luonnonvarat ovat tasaisesti maan eri osissa. Siksi koko maassa on oltava toimivammat liikenne- ja viestintäverkot. Valtion nykyiset budjettikehykset eivät riitä kuitenkaan näiden liikenteellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti rahoitusvaje ja sen seuraukset koskevat alempiasteista tieverkkoa sekä tie- ja ratayhteyksiä.

Itä-Suomen maakunnat ovatkin asettaneet hallitusohjelmatavoitteeksi riittävän rahoituksen perusväylänpitoon, johon on saatava vähintään 300 miljoonan euron pysyvä tasokorotus. Tämä pitää viedä tulevaan hallitusohjelmaan. Lisäksi Itä-Suomen maakunnilla on monia konkreettisia tavoitteita, joita tulee viedä eteenpäin yhdessä ja yhteistyöllä.

Suomalaiseen aluepolitiikkaan tarvitaan uutta ajattelua. Välineet tulee valita alueiden tarpeiden mukaan. On tuettava alueiden menestystä luontaisiin vahvuuksiin nojaten.

Lisäksi Suomen tulee seurata muiden Pohjoismaiden mittavia alueellistamistoimia. Kahden seuraavan vaalikauden aikana myös Suomessa tulee tavoitella 5 000–6 000 julkisen sektorin työpaikan siirtoa pääkaupunkiseudulta maakuntiin. Teknologia mahdollistaa monien työtehtävien tekemisen paikasta riippumatta.

Nyt eduskuntaan tarvitaan kokoavia voimia.

Juha-Pekka Rusanen, Euroopan parlamentin jäsenen kotimaan avustaja, kansanedustajaehdokas (kesk.), Lapinlahti

 

Kirjoitus julkaistu Iisalmen Sanomien mielipidepalstalla 8.2.2019

Opintotuen tulorajoihin on tehtävä muutoksia

Nykyinen opintotuen tulorajajärjestelmä sortaa esimerkiksi ahkeria opiskelijoita. Jos opiskelija ehtii opintojensa ohessa hankkimaan lisätuloja opintojen siitä kärsimättä, niin siitä ei pitäisi rangaista perimällä pois opintotukea.

Opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasta. Tämä ilmenee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkistamasta selvityksestä.

Tulorajojen tarkoituksena on ollut edesauttaa opintojen etenemistä rajoittamalla liiallista työntekoa. Kuitenkin jos opiskelija etenee aikataulussa, niin tuloilla ei pitäisi olla merkitystä.

Tehdyn selvityksen mukaan haitallisista tulovaikutuksista päästäisiin eroon laajasti, jos esimerkiksi yhdeksän kuukautta nostavan tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan.

Pohdin kuitenkin sitä, että voisiko tuloraja olla yksilöllinen. Tulorajan suuruus riippuisi esimerkiksi opintojen etenemistahdista siten, että opiskelija saisi hankkia normaalia enemmän, jos kuukautta kohti kertynyt keskimääräinen opintopistemäärä on riittävän iso.

On muistettava, että varsinkin opintojen loppuvaiheessa monet ovat jo viikonloppuisin oman alansa töissä, jolloin tulorajat ylittyvät helposti. Samalla työnteko opintojen ohessa edesauttaa työnsaantia opintojen jälkeen.

Olen sitä mieltä, että ennen opiskelun aloittamista hankitut tulot ja valmistumisen jälkeiset tulot eivät saisi vaikuttaa millään tavalla opiskeluaikaisiin tulorajoihin. Tähän on saatava korjaus aikaan.

Nykyisin opiskelija voi palkkakuitein osoittaa tulonsa saaduksi ennen tai jälkeen opintojen, mutta silti niillä on vaikutusta opintotuen tulorajaan. Pahimmillaan tilanne on se, että opiskelija valmistuu loppuvuodesta, mutta pystyy ottamaan työt vastaan vasta seuraavan vuoden alussa, koska loppuvuoden tulot johtavat opintotuen takaisinperintään vaikka opinnot olisivat jo loppuneet ja todistus opiskelusta saatu. Ei ole oikein, että ihmisen on kannattavampaa olla kotona kuin mennä töihin heti opiskelun jälkeen.

Samalla tavalla kesäaikaan ei ole automaattisesti mahdollista nostaa tukea, vaan se pitää erikseen hakea, jos pystyy osoittamaan opiskelevansa kesällä. Sen vuoksi kesätöiden vaikutus tuloihin pitäisi eliminoida perustapauksissa, joissa opiskelija ei opiskele kesällä eikä nosta opintotukea. Kesätyöt mahdollistavat täysipäiväisen opiskelun talvella, kun ei tarvitse niin paljoa huolehtia elannostaan, minkä vuoksi kesätöihin olisi kannustettava, jos opiskelu kesäaikaan ei ole mahdollista.

Edellä mainitut muutokset aiheuttaisivat luonnollisesti muutoksia tulorajojen määrään ja määräytymiseen. Tuloraja opiskelukuukausilta olisi nykyistä pienempi, kun kesätöiden ja opiskeluajan ulkopuolisten kuukausien vaikutus poistuisi. Toisaalta tulorajaa voisi entisestään nostaa tapauksissa, joissa opiskelija opintorekisteriotteella pystyy osoittamaan, että työnteko ei ole haitannut opiskelua vaan opintopisteitä on kertynyt normaalia enemmän.

Nämä kaikki muutokset kannustaisivat opiskelijoita ahkeruuteen ja kannattavaan työntekoon. Opintotukijärjestelmän tulee kuitenkin mahdollistaa edelleen se, että jokaisella on mahdollisuus opiskella huolimatta siitä, käykö töissä vai ei.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogissa 20.1.2019

Työtä, tulevaisuutta ja tulevaisuuskutsuntoja

Valtiotieteen professori Kimmo Grönlund toivoo, että kevään eduskuntavaaleissa keskusteltaisiin todellisista sosiaalisista ongelmista (UusiSuomi 30.12.2018). Olen Grönlundin kanssa samaa mieltä.

OECD:n selvityksen mukaan yli viidennes suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä on työttömänä eikä osallistu koulutukseen. Nuorten osuus on noussut vuodesta 2011 lähtien. Huolestuttavaa on se, että moni näistä nuorista on vain peruskoulun varassa.

Kysymys on ennen kaikkea inhimillisestä tragediasta, mutta myös taloudellisesti valtavan kokoluokan kysymyksestä. Arvioiden mukaan syrjäytyminen maksaa Suomelle joka vuosi noin 1,4 miljardia euroa.

Puheiden sijaan tarvitaan tekoja: nuoret miehet on saatava opiskelemaan ja työhön. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta. Sisäministeriökin on todennut, että syrjäytyminen on keskeinen uhka Suomen sisäiselle turvallisuudelle.

Asiaan on toki tartuttu valtion toimesta ja kolmannella sektorilla. Siellä on kehitetty monia toimivia malleja jokaisen nuoren saamiseksi takaisin yhteiskuntaan. Kun kaikki nuorten kanssa työtä tekevät yhteisöt saadaan toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä, on mahdollista, että syrjäytymisestä päästään seuraavilla vuosikymmenillä jopa kokonaan eroon.

Olen sitä mieltä, että Suomessa on harkittava tulevaisuuskutsuntojen käyttöönottoa nuorille. Tulevaisuuskutsunnoissa koko ikäluokka osallistuisi laajennettuun kutsuntapäivään.

Tulevaisuuskutsunnat toteutettaisiin monialayhteistyönä mm. yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Kutsuntatapahtumassa jokaista nuorta tuettaisiin tekemään oma tulevaisuussuunnitelma yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Osana kutsuntoja toteutettaisiin maksuton lääkärintarkastus, tarjottaisiin opinto- ja uraohjausta ja etsivän nuorisotyön palveluita sekä tutustuttaisiin tarkemmin Puolustusvoimien palveluksen sisältöihin.

Tulevaisuudessa tavoitteena on oltava, että jokainen nuori on suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Velvollisuuden sijasta Keskusta onkin esittänyt oppioikeus – mallia. Siihen sisältyy sitoutuminen siihen, että tulevaisuudessa lukio ja ammatillinen perustutkinto ovat opiskelijalle aidosti maksuttomia.

Mallissa halutaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, että heikommista taustoista tulevilla on myös aidot taloudelliset mahdollisuudet suorittaa toisen asteen tutkinto varallisuuden sitä millään tavalla estämättä.

Keskusta ei tässäkään kohtaa usko kaavamaisiin ratkaisuihin. Haluamme nähdä toisen asteen suoritustavan joustavana ja mahdollistavana. Siinä opinto-ohjauksen rooli on keskeinen. Perinteisen lukiossa ja ammattikoulussa annettavan koulutuksen lisäksi tutkinto tulisi voida hankkia esimerkiksi vapaan sivistystyön polkuja hyödyntäen. Digitalisaatio luo myös aivan uusia mahdollisuuksia osaamisen hankkimiseen.

Juha-Pekka Rusanen
Euroopan parlamentin jäsenen kotimaan avustaja
Kansanedustajaehdokas (kesk.)
Lapinlahti

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 5.1.2019

Laadukasta arkea

Kuluneiden vuosien aikana on puhuttu työurien pidentämisestä sekä työssäjaksamisesta. Tulevissa ratkaisuissa ja päätöksissä on painotettava ennaltaehkäisevää otetta.

Työurien pidentäminen on välttämätöntä. Viime aikoina keskustelu on kuitenkin painottunut siihen, tuleeko eläkeikärajoja edelleen nostaa vai ei.

Tästäkin on keskusteltava, mutta keskustelua tulisi laajentaa siihen, miten elämän jokaisessa vaiheessa voitaisiin parantaa arjen sujuvuutta. Kun arki on sujuvaa, antaa se voimaa opiskeluun ja työelämään. Työuria täytyy siis pidentää alusta, lopusta ja keskeltä.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset on otettava myös mukaan keskusteluun. Perhevapaat on uudistettava tulevalla vaalikaudella, niin että uudistus on perheille selkeä parannus.

Olen sitä mieltä, että perheille on säilyttävä valinnanvapaus lastensa hoitomuodon ja vanhempainvapaiden jakamisen suhteen.

Ikääntyneiden asioissa riittää pohtimista tulevalla vaalikaudella. Asenne ikäihmisiä ja eläkeläisiä kohtaan on muututtava. Eläkeläiset ovat merkittävä voimavara. On muistettava, että yhä enemmän eläkkeellä käydään töissä, tehdään vapaaehtoistyötä ja hoidetaan monesti lapsenlapsia.

Perhevapaauudistuksessa onkin selvitettävä myös isovanhempien mahdollisuus osallistua vanhempain- ja hoitovapaan käyttöön.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 1.1.2019