Opintotuen tulorajoihin on tehtävä muutoksia

Nykyinen opintotuen tulorajajärjestelmä sortaa esimerkiksi ahkeria opiskelijoita. Jos opiskelija ehtii opintojensa ohessa hankkimaan lisätuloja opintojen siitä kärsimättä, niin siitä ei pitäisi rangaista perimällä pois opintotukea.

Opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasta. Tämä ilmenee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkistamasta selvityksestä.

Tulorajojen tarkoituksena on ollut edesauttaa opintojen etenemistä rajoittamalla liiallista työntekoa. Kuitenkin jos opiskelija etenee aikataulussa, niin tuloilla ei pitäisi olla merkitystä.

Tehdyn selvityksen mukaan haitallisista tulovaikutuksista päästäisiin eroon laajasti, jos esimerkiksi yhdeksän kuukautta nostavan tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan.

Pohdin kuitenkin sitä, että voisiko tuloraja olla yksilöllinen. Tulorajan suuruus riippuisi esimerkiksi opintojen etenemistahdista siten, että opiskelija saisi hankkia normaalia enemmän, jos kuukautta kohti kertynyt keskimääräinen opintopistemäärä on riittävän iso.

On muistettava, että varsinkin opintojen loppuvaiheessa monet ovat jo viikonloppuisin oman alansa töissä, jolloin tulorajat ylittyvät helposti. Samalla työnteko opintojen ohessa edesauttaa työnsaantia opintojen jälkeen.

Olen sitä mieltä, että ennen opiskelun aloittamista hankitut tulot ja valmistumisen jälkeiset tulot eivät saisi vaikuttaa millään tavalla opiskeluaikaisiin tulorajoihin. Tähän on saatava korjaus aikaan.

Nykyisin opiskelija voi palkkakuitein osoittaa tulonsa saaduksi ennen tai jälkeen opintojen, mutta silti niillä on vaikutusta opintotuen tulorajaan. Pahimmillaan tilanne on se, että opiskelija valmistuu loppuvuodesta, mutta pystyy ottamaan työt vastaan vasta seuraavan vuoden alussa, koska loppuvuoden tulot johtavat opintotuen takaisinperintään vaikka opinnot olisivat jo loppuneet ja todistus opiskelusta saatu. Ei ole oikein, että ihmisen on kannattavampaa olla kotona kuin mennä töihin heti opiskelun jälkeen.

Samalla tavalla kesäaikaan ei ole automaattisesti mahdollista nostaa tukea, vaan se pitää erikseen hakea, jos pystyy osoittamaan opiskelevansa kesällä. Sen vuoksi kesätöiden vaikutus tuloihin pitäisi eliminoida perustapauksissa, joissa opiskelija ei opiskele kesällä eikä nosta opintotukea. Kesätyöt mahdollistavat täysipäiväisen opiskelun talvella, kun ei tarvitse niin paljoa huolehtia elannostaan, minkä vuoksi kesätöihin olisi kannustettava, jos opiskelu kesäaikaan ei ole mahdollista.

Edellä mainitut muutokset aiheuttaisivat luonnollisesti muutoksia tulorajojen määrään ja määräytymiseen. Tuloraja opiskelukuukausilta olisi nykyistä pienempi, kun kesätöiden ja opiskeluajan ulkopuolisten kuukausien vaikutus poistuisi. Toisaalta tulorajaa voisi entisestään nostaa tapauksissa, joissa opiskelija opintorekisteriotteella pystyy osoittamaan, että työnteko ei ole haitannut opiskelua vaan opintopisteitä on kertynyt normaalia enemmän.

Nämä kaikki muutokset kannustaisivat opiskelijoita ahkeruuteen ja kannattavaan työntekoon. Opintotukijärjestelmän tulee kuitenkin mahdollistaa edelleen se, että jokaisella on mahdollisuus opiskella huolimatta siitä, käykö töissä vai ei.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogissa 20.1.2019

Työtä, tulevaisuutta ja tulevaisuuskutsuntoja

Valtiotieteen professori Kimmo Grönlund toivoo, että kevään eduskuntavaaleissa keskusteltaisiin todellisista sosiaalisista ongelmista (UusiSuomi 30.12.2018). Olen Grönlundin kanssa samaa mieltä.

OECD:n selvityksen mukaan yli viidennes suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä on työttömänä eikä osallistu koulutukseen. Nuorten osuus on noussut vuodesta 2011 lähtien. Huolestuttavaa on se, että moni näistä nuorista on vain peruskoulun varassa.

Kysymys on ennen kaikkea inhimillisestä tragediasta, mutta myös taloudellisesti valtavan kokoluokan kysymyksestä. Arvioiden mukaan syrjäytyminen maksaa Suomelle joka vuosi noin 1,4 miljardia euroa.

Puheiden sijaan tarvitaan tekoja: nuoret miehet on saatava opiskelemaan ja työhön. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta. Sisäministeriökin on todennut, että syrjäytyminen on keskeinen uhka Suomen sisäiselle turvallisuudelle.

Asiaan on toki tartuttu valtion toimesta ja kolmannella sektorilla. Siellä on kehitetty monia toimivia malleja jokaisen nuoren saamiseksi takaisin yhteiskuntaan. Kun kaikki nuorten kanssa työtä tekevät yhteisöt saadaan toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä, on mahdollista, että syrjäytymisestä päästään seuraavilla vuosikymmenillä jopa kokonaan eroon.

Olen sitä mieltä, että Suomessa on harkittava tulevaisuuskutsuntojen käyttöönottoa nuorille. Tulevaisuuskutsunnoissa koko ikäluokka osallistuisi laajennettuun kutsuntapäivään.

Tulevaisuuskutsunnat toteutettaisiin monialayhteistyönä mm. yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Kutsuntatapahtumassa jokaista nuorta tuettaisiin tekemään oma tulevaisuussuunnitelma yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Osana kutsuntoja toteutettaisiin maksuton lääkärintarkastus, tarjottaisiin opinto- ja uraohjausta ja etsivän nuorisotyön palveluita sekä tutustuttaisiin tarkemmin Puolustusvoimien palveluksen sisältöihin.

Tulevaisuudessa tavoitteena on oltava, että jokainen nuori on suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Velvollisuuden sijasta Keskusta onkin esittänyt oppioikeus – mallia. Siihen sisältyy sitoutuminen siihen, että tulevaisuudessa lukio ja ammatillinen perustutkinto ovat opiskelijalle aidosti maksuttomia.

Mallissa halutaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, että heikommista taustoista tulevilla on myös aidot taloudelliset mahdollisuudet suorittaa toisen asteen tutkinto varallisuuden sitä millään tavalla estämättä.

Keskusta ei tässäkään kohtaa usko kaavamaisiin ratkaisuihin. Haluamme nähdä toisen asteen suoritustavan joustavana ja mahdollistavana. Siinä opinto-ohjauksen rooli on keskeinen. Perinteisen lukiossa ja ammattikoulussa annettavan koulutuksen lisäksi tutkinto tulisi voida hankkia esimerkiksi vapaan sivistystyön polkuja hyödyntäen. Digitalisaatio luo myös aivan uusia mahdollisuuksia osaamisen hankkimiseen.

Juha-Pekka Rusanen
Euroopan parlamentin jäsenen kotimaan avustaja
Kansanedustajaehdokas (kesk.)
Lapinlahti

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 5.1.2019

Laadukasta arkea

Kuluneiden vuosien aikana on puhuttu työurien pidentämisestä sekä työssäjaksamisesta. Tulevissa ratkaisuissa ja päätöksissä on painotettava ennaltaehkäisevää otetta.

Työurien pidentäminen on välttämätöntä. Viime aikoina keskustelu on kuitenkin painottunut siihen, tuleeko eläkeikärajoja edelleen nostaa vai ei.

Tästäkin on keskusteltava, mutta keskustelua tulisi laajentaa siihen, miten elämän jokaisessa vaiheessa voitaisiin parantaa arjen sujuvuutta. Kun arki on sujuvaa, antaa se voimaa opiskeluun ja työelämään. Työuria täytyy siis pidentää alusta, lopusta ja keskeltä.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset on otettava myös mukaan keskusteluun. Perhevapaat on uudistettava tulevalla vaalikaudella, niin että uudistus on perheille selkeä parannus.

Olen sitä mieltä, että perheille on säilyttävä valinnanvapaus lastensa hoitomuodon ja vanhempainvapaiden jakamisen suhteen.

Ikääntyneiden asioissa riittää pohtimista tulevalla vaalikaudella. Asenne ikäihmisiä ja eläkeläisiä kohtaan on muututtava. Eläkeläiset ovat merkittävä voimavara. On muistettava, että yhä enemmän eläkkeellä käydään töissä, tehdään vapaaehtoistyötä ja hoidetaan monesti lapsenlapsia.

Perhevapaauudistuksessa onkin selvitettävä myös isovanhempien mahdollisuus osallistua vanhempain- ja hoitovapaan käyttöön.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomat blogi 1.1.2019